Eilen syöksyttiin isännän kanssa "tonttuilemaan". Niin. En oikeastaan edes tiedä, miksi lähdettiin ostoksille, koska käytännössä kaikki tarpeellinen on jo olemassa noin aattoa ajatellen. Vietettiin siis vain pari tuntia laatuaikaa ihan kahdestaan ja tuhannen muun älykääpiön kanssa, jotka pyörivät hyllyjen välissä kyynärpäätaktiikkaa käyttäen. Okei, ehkä liioittelua, eilenillalla oli nimittäin aika väljää liikkua ostoskeskuksissa ja oltiin ihan tyytyväisiä ettei jätetty käyntiä viikonloppuun. Vaikkakin sinne olis vielä oikeasti ahtauduttava hakemaan se pirun potka, jota ilman joulu on pilalla.

Mä en koskaan ole nauttinut kaupassa käymisestä. En koskaan. En voi lähteä vain katselemaan tavaroita ja tekemään heräteostoksia. Mun on tasan tarkkaan tiedettävä, mitä haen, muuten jää menemättä. Mä en vaan voi käsittää, miks ihmiset on aina kaupassa niin perkeleen pahalla päällä, se ihan oikeasti tarttuu. Itse ehkä myös lietson sitä tulehtunutta ilmapiiriä, koska en ainakaan hymyssä suin laulellen siellä kärryjä työntele. Kauppa-asiointi on pakkopullaa, jonka jättäisin mieluusti ihan kokonaan väliin, jos meidän lähikaupalla olis tarjota kotiinkuljetusta. 

Viimeistään kassajonossa ilmoilla on käsinkosketeltavaa vihaa ja turhautumista. Ei oo kerta eikä toinenkaan kun olen joutunut avaamaan sanaisen arkkuni takana seisovalle asiakkaalle, joka yrittää väkisin turmella meikäläisen kantapäät ostoskärryillään. "Hei rouva, et pääse yhtään sen nopeammin tohon hihnalle vaikka kuinka rullaisit mun koivet mustelmille". Ostoskärryt liikahtaa sentin taaksepäin ja hetkeä myöhemmin tunnen taas takamuksessani ostoskärryjen kevyen töytäisyn. Ah. 

Toiseksi, kahden käden sormetkaan ei riitä laskemaan niitä kertoja, jolloin joku yli-innokas takanaoleva survoo jo ostoksiaan liukuhihnalle, vaikka meikäläisen kärryt on vielä puolillaan tavaraa. "Hei, en aio maksaa ostoksiasi, odotatko hetken". Sitten se takanaoleva murisee ja yrittää vaivalloisesti estellä omia tavaroitaan liikkumasta hihnalla, kun minä vaistomaisen laiskasti, vittuillakseni, hidastan tahtia tavaroiden mättämisessä. Silti sieltä aina jotkut tukisukkahousut livahtaa meikäläisen ostosten sekaan. 

Mutta eilen näin hyvän tyylin, jolla ostokset voi hoitaa ihan mutkattomasti, ilman, että tarvitsee stressata kauppajonossa sekuntiakaan: Jätä ostoskorisi kaupan lattialle kassan viereen jonottamaan puolestasi. Voit kerätä rauhassa ostoksesi muualla kaupassa ja tulla korin viereen seisomaan, kun olet valmis. Ja tsädääm - sen kun mätät ostokset hihnalle välittämättä muista jonottavista. Oli nimittäin minun vuoroni heti ostoskorin jälkeen, ja koska ostoskori ei liikauttanut eväänsäkään laittaessaan ruokatavaroita hihnalle, ajattelin, että ehkä kori on ystävällinen ja antaa mun maksaa pienemmät ostoni ensin. Mitä vielä. Korin emäntä saapui parahiksi paikalle, kun olin juuri laskemassa tavaraa hihnalle, ja sujautti sujuvasti joulupaperirullat ohi meikäläisen ostosten. Kovaan ääneen jouduin kehumaan, kuinka mallikelpoisesti ostoskorit tänä päivänä suoriutuvat tehtävästä, jolloin sain mukavan oloisen mulkaisun korin emännykseltä.

Tuota taktiikkaa käytän itsekin jatkossa, ettei tarvitse hermostua. Sen kun vaan rullaa kärryt kassan viereen ja juoksentelee hakemaan ostoksia sinne ihan niin paljon kuin tykkää. Sit kun on valmista, niin muista viis, kärry oli kyllä teidän edellänne, rouva, ei sovi etuilla.