Uuden vuoden tervehdys!

Normaalisti en lähde lupailemaan mitään jonninjoutavia. Tipaton tammikuu nyt sujuu ihan luonnostaan, ei tarvitse edes pinnistellä. Tosin jos tää vekkuli päättää syntyä kovinkin etuajassa, niin lupasin ukkokullan kanssa nauttia lasit kuohuvaa. Oli tarkotus avata noi häälahjaksi saadut pikkuiset kultahippubileputelit jo 1v.-hääpäivänä, mutta olosuhteiden pakosta, eli hepun olemassaolosta tietoisena päätimme siirtää kippistelyä sairaalasta kotiutumiseen. Mä nyt en niin halaja alkoholia noin muuten kitusiini, mutta kyllä toi alkoholiton saunabisse on melkoista kuraa, ainakin seuraavana aamuna vessanpytyssä. Siksi jätin vuodenvaihteen kunniaksi Nikolait kauppaan. Kuten kaiken muunkin oleellisen, esimerkiksi raketit. Pienet miehet eivät viime vuonna järisyttävän onnellisia olleet moisesta paukutuksesta, joten jätin poikien pelottelun täksi vuodeksi lähinaapureiden tehtäviksi.

No mutta. Mun pienistä pojista on vuoden aikana muodostunut vieläkin pienempiä poikia, kun raketit oli tänä vuonna hervottoman siistejä. Kumpikaan ei säpsynyt saati kiemurrellut mun jalassa kiinni. Sit alkoi vähän jo nolottamaan kun pojat syyllistivät mua sormella ja keksivät, että äiti on ihan typerä kun ei ostanut raketteja. Okei, ens vuonna budjetoin moiseen villitykseen 10€. Sellanen pikkusumma on tänä päivänä ihan persauksella pyyhittävä paperi, kun ei sillä saa edes meille kahdeksi päiväksi maitoa. Ainakaan kohta. Jos mä joka päivä sitä roudaan sen 7,5 litraa kotiin ja niistä on aamulla jäljellä lirut. Eli sama kai mihin sen kympin sijottaa. 

Eilenillalla saunoessa siis päästin suustani tuollaisen lupauksen. Ensi vuonna sitten äiti ostaa raketteja. Lupasin mä vahingossa jotain muutakin. Koska pojat vannoivat, että ovat tämän vuoden mallikkaasti ja kiltisti, niin lupasin minäkin olla kiukuttelematta. Mut joo, pojat rikkoivat oman lupauksensa ensin, niin mäkin saatoin rikkoa omani! Eli meillä on sama meno edelleen, maailmanlopun meininki, kaikki yhtä kaaosta ja meikäläisen kidukset koetuksella. Aamu seitsemästä lähtien. No mutta, eipä tässä uudessa vuodessa mitään niin kovin erikoista nyt ole, jos yksi numero vaihtui ja muuten maisema on ennallaan. Että tarviiko sitä nyt jotenkin muuttua itsekään, varsinkin kun tietää varmaksi sen, ettei se ole mahdollista. Mulla on kantava ääni ja olisi sääli olla käyttämättä sitä. 

Ihan kuitenkin hiljaa salaa mielessäni lupasin itselleni jotain, jonka tosiaan aion pitää. Muuten historia toistaa itseään. Mä oikeesti aion laittaa ja hommata kaiken valmiiksi ennen kuin vauva syntyy! Viimeksi kun sairaalaan lähtö koitti yllättäen, meillä oli vaan lattiaremontti kesken, sängyt hommaamatta/laittamatta (ja joo, äitiyspakkauksetkin vielä purkamatta), samaten vaipat ja korvikkeet olivat kaupassa, niin kuin moni muukin asia. Kyllä oli kaoottinen alkutaival. Jotenkin siitä selvisi. Mutta nyt, asioita helpottaakseni, mä todellakin aion lähipäivinä tuoda sen sängyn kotiin ja purkaa tuon äitiyspakkauksen, keittää tuttipullot valmiusasemiin ja kiertää kaupan ihan ajatuksen kanssa ja hommata sieltä kaiken oleellisen, kuten ristikkolehtiä vinon pinon, viimeksi pyysin tuomaan vain yhden ja sehän oli hetkessä täysi. Ja sairaalakassin voisin pakata valmiiksi, niin ei tarvis miehelle piirtää karttaa sairaalasta käsin että mistä hyllystä tarvitsen mitäkin. Viimeksi ehdin pakkaamaan tasan tarkkaan kameran, kun oli pakko lähteä. Ja muistin toki napata hyllystä pyyhkeen mukaan, ettei kaverin auton penkki kastu kovin pahasti. 

Vauvan tuleva huone sen sijaan on ehkä hieman pidempiaikainen projekti, ja tähtään sen ehkä huhti-toukokuuhun. Kun en varmaan jaksa/ehdi/ole kiinnostunut asiasta aiemmin. Virtaahan pitäisi olla jätkän synnyttyä ihan liikaa, kun eletään vaaleansinisessä pumpulissa. Mä olen kyllä jo itseäni ikään kuin valmentaakseni kurkistanut huoneen ovelta sisään muutaman kerran ja tarkastellut tilannetta. Ja sitten vetänyt oven perässäni kiinni. Pohtinut kovasti. Voi olla, ettei tuleva asukas tarvitse huoneen sisustukseen joulukuusta/koristeita, kuutta tuolia, pahvilaatikollista vakuutuspapereita ym kansioita, ei ehkä myöskään tarvitse ilmankuivainta eikä mun 10 vuoden takaisia reseptivihkoja/keittokirjoja... Että joo. Aasi pitäis ostaa että sais noi tavararöykkiöt tuolta seuraavaan nurkkaukseen. Että tulevaisuuden projekti, tottahan toki. 

Tästä mun lupauksesta tulee vaan sen verran kinkkinen, kun en kuollaksenikaan muista/tiedä mitä meillä jo on ja mitä pitäisi vielä hankkia. Kyllä se siitä. Vähän kun kaivelee muistin syövereitä. Taisin viimeksikin ostaa tavaraa sitä mukaa, kun tarve iski. Mutta jotta välttäisin kauppareissun heti kättelyssä, niin jotain kai vois olla jo olemassakin. Eihän tässä ekaa kertaa olla asialla. Mut tällä viikolla en hanki mitään. Olen liian väsynyt. Ehkä ensi viikolla...