Haloo. Et häiritse. Juu, olen kirjakerhon jäsen. Ei. En tilaisi teiltä kirjoja jos haluaisin lapseni tuijottavan tietokonetta aamusta iltaan. Kerronko mitä. 

Minun lapseni eivät omista älypuhelimia eivätkä tabletteja, enkä ole aikeissa heille sellaisia vielä moneen vuoteen hommatakaan. Se, että tarjoatte minulle toistuvasti sähköisiä äänikirjojanne, voitte tehdä sen nyt viimeisen kerran. Kuka hel**tin älykääpiö ostaa/antaa 4-vuotiaalleen tabletin tai älypuhelimen käteen? Joku v***n rikas varmaan. Mulla ei valitettavasti ole niin paljon ylimääräistä, että voisin tarjota lapsilleni sellaisia tuiki tärkeitä virikkeitä "automatkojen ratoksi", niin kuin te sen siellä langan toisessa päässä haluatte asian määritellä. 

Toisaalta, mikä estäisi lapselle antamasta tablettia. Leluhan se on aikuisellekin. Niin kuin tämän päivän Nokiatkin. On tyhmää kieltää lasta räpläämästä puhelinta aamusta iltaan, kun ei aikuisetkaan muuta nykyään tee. Mä vaan kuulun siihen vähemmistöön, joka vieläkin pitää puhelinta puhelimena ja ostaa kameran erikseen. Tietokonekin meillä on. Kahvit keitän toistaiseksi itse, vaikkakin myönnän, että siihen tarkoitukseen olis kiva olla joku naviskuukkeli mitä voi sängystä käsin painaa. Joku siis keittäisi kahvit puolestasi, kun se taitaa toistaiseksi olla maailman ainoa asia, mitä älypuhelin ei tee, ainakaan vielä. Onhan mulla toki kaksi 4-vuotiasta, jotka vielä vähän vaatii koulutusta asiaan, niin sekin saattaa kohta hoitua. 

Mut ei. En silti osta lapsilleni sähköisiä kirjoja. Eivät ne lue noita tavallisiakaan. Ja mä käytän noiden leluihin max. 10€ kuussa, koska päreiksi ne päätyy vieläkin, vaikka pitäisi ehkä jo ymmärtää ettei kaikkea tarvitsis tahallaan hajottaa. Mut menee niitä vahingossakin. Ainakin niin väittävät. 

Niin, meille syntyi vauvakin. Kolme viikkoa sitten. Ei sitä aina voi muistaa, se on niin pieni ja huomaamaton mies. Se syö ja nukkuu ja kakkaa. Ja fiksu mies onkin jo ikäsekseen, se osaa tehdä noita kaikkea kolmea asiaa samaan aikaan, ainakin vielä. Vanhemmiten tuo taito häviää miehiltä. Kuvitelkaa aikuinen äijä istumassa pöntöllä lenkki suussa kuorsaamassa. Ei onnistu. Tosin osaa ne maata ja juoda kaljaa ja katsoa telkkaria samaan aikaan, joten ehkä se kolme asiaa on maksimi. Toisin kuin me naiset. En edes osaa laskea niin pitkälle kuinka moneksi on välillä taivuttava samaan aikaan. Ainakin yksi päivä onnistuin tekemään ruuan, ripustamaan pyykit, tyhjentämään tiskikoneen, toimimaan erotuomarina ja lämmittämään taloa vauva kainalossa ihan samaan aikaan, kun puhuin puhelimessa. Se on jo jotain. Olis vielä voinut imurinkin kaivaa, mut en olis kuullu vastapuolen puhetta. No en kuullut kuitenkaan, kun kaksi apinaa roikkui mun puntissa haluten mitäkin, vuorotellen.

Meillä vieraili äsken pyhä pastori. Ei sillä, että oltais hyviäkin kavereita, vaan että viikon päästä pitäis uittaa Paavo-Pylvikin pää pyhässä vedessä. Mä niin meinasin tukehtua kahviin (ei, siellä ei ollut legoukkoa) kun pappi kehui kuinka ihanassa iässä meidän kaksoset ovat. Pastori ei taida tietää pas**nkaan vertaa siitä, kuinka mukava ikä tuo onkaan... Sai toki vähän osviittaa siitä, kun pojat hyppivät sohvalla koko vierailun ajan, ja näin oli pappisrouvan vuoro tukehtua donitsiin, kun iloiset pyllykakkasamperinsamperi-keskustelut raikuivat talossamme samalla, kun repivät Rautian mainoksia lumisateeksi ympäri olohuonetta. Tosiaan, mitä Rouva Pastori sanoikaan? On se ihan kiva ikä juu.

Jahans. Kaveri heräsi. Öh-öh. Iiihahaa iihahaaa. Toi meidän uusin tulokas näyttää kanalta ja kuulostaa hevoselta, kun on nälissään. Mut onhan se silti ihan sika söpö. Tommonen nokkiva hirnuva pienimies. Maailman rauhallisin vauva. Vielä. Kopkopkop...