No niin, se on todella vahvistettu, yhtäkään soikeaa suklaapalleroa ei meidän taloon enää tuoda, kun aina on yllätys väärä tai sama kuin aiemminkin. Ja palasina, osat hukassa, tai ei toimi. Samperin sekundasuklaat. Rölli-munia kummoisempia ei voi ostaa, kun muut maksavat hunajaa. Ja niissä on jotain kasattavia kettuja joka rasiassa, jotka eivät siis todellakaan toimi. Yksi magneettikin tuli, ja se vasta oli huono yllätys, kun poikien omassa huoneessa ei ole jääkaappia, jonka oveen sen voisi laittaa. Mä jo päätin, että heittelen ikkunasta noita munia heti, kun näen jotain huonosti pukeutuneita wannabe-noita-akkoja, joilla roikkuu risuissaan yksi silkkipaperin palanen. Niitä riittää joka pääsiäiselle, 12-vuotiaita räkänokkia kolme pisamaa nenässään, kerjuulla oksapuskan kanssa. Ainoa vaiva, mitä "palkan" eteen on viitsitty nähdä, on ollut poimia 276 oksaa pyörän tarakalle. 

Virpomista en siis ymmärrä alkuunkaan. Ainakaan sitä, että vanhemmat antavat trullien ihan vapaasti lähteä keskenään anelemaan ovelta ovelle jotain karkkia. Sukulaisissa käynnin vielä jotenkin ymmärrän, mutten sitä, että koko kortteli kierretään makeannälän toivossa. En väitä, ettenkö itse olisi kerran ollut mukana moisessa hömpötyksessä, en oikein ymmärtänyt sitä puuhaa kun en ollut koskaan aiemmin käynyt. Joka ovella vierailtiin, ja saadut namut jaettiin tarkkaan kaveriporukan kesken tasan. Vau. Tasan helpompaa olis ollu pyytää iskältä 10 markkaa rahaa ja käydä kiskalta ostamassa pussillinen namia. En käsitä, miksi lapset opetetaan moiseen shittiin. En alkuunkaan. Pääsiäinenhän on joku Jeesus-juhla, ei mikään suklaamunaparaati. Tosin voipi olla että meitsi uskoo enempi tohon noita-akka-teoriaan, kun... no. 

Meidän muksut eivät ole kuulleetkaan, eivätkä tule kuulemaankaan, ainakaan meiltä. Ollaan opetettu, että jopa sukulaisilta tai keltä tahansa ruinaaminen on rumaa, eikä keneltäkään mennä pyytämään mitään, paitsi omilta vanhemmilta. Käsitys siitä, että askarrellaan hieno oksa ja kun sen antaa jollekin, saa "palkkaa". Tosiasiahan on, että kukaan ei varmasti ole pyytänyt ketään tekemään yhtäkään oksaa, jonka saa vaasiinsa koristeeksi, joten "palkka" on väärä termi. Ehkä pilkunviilaamista, mut tää on ihan yhtä suuri kupla kun joulupukkikin. Mä sentään olen vain puoliksi idiootti mutsi, kun uskottelen vain toisen näistä kahdesta olevan ihan ookoo. 

Meille ei muuten tule kameleonttia. Kuulemma. Se on niin ruma, että ällöttää. Eipä sillä, tarkoitus tässä nyt onkin hommata lapsille lemmikkejä, ei mun sisustukseen sopivaa hirmuliskoa. Kameleonttia kun tuppaa niin stressaamaan, jos toinen kameleontti asuu saman katon alla, niillä kun on niin herkkä tuo sielu. Mä kyllä haluaisin nähdä, minkä väriseksi ne muuttuu, kun niitä stressaa. Että kekkulihommiksi menee, jos meille nyt ylipäänsä mitään matelijaa tuleekaan. Kyseltiin pojilta vaivihkaa, onko sisilisko kiva eläin, niin toinen tykkää niitä tappaa ja toinen ei koskisi pitkällä tikullakaan. Mulla on vähän sellanen vahva käsitys siitä, ettei meille tule mitään lemmikkiä...

Näin. Stop. Ketuttaa.