No tietenkin puen väkisin! Muita vaihtoehtoja ei ole. Kone neuvoi minua näin:

Pienen lapsen kiukkukohtaus nousee usein siitä, että hänellä ei ole samanlaista käsitystä ajasta ja aikatauluista kuin aikuisella. Siksi moni asia tulee hänelle ennalta arvaamatta. Lasta auttaa, jos aamussa on selkeät rutiinit ja aina sama järjestys, jonka mukaan aamu etenee. Silloin lapsi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vanhemman kannattaa myös sanallisesti ennakoida asioita: Kohta ruvetaan pukemaan ja siellähän näyttää satavan, joten pitää laittaa kuravaatteet. Myös ripaus leikkiä tai lapsen huomion suuntaaminen vaivihkaa muualle saattaa auttaa vaikean tilanteen yli.

Vai niin. Että leikkimään pitäisi alkaa kun olis kiire lähteä pihalle. Yleensä elämä on kellotettua, ymmärsi lapsi sitä tai ei, ja joo, mun pitää päästä töihin. Ja jos kerron, että pihalla sataa, niin lapseni mieluiten juoksisivat ulos batman-viitassa. Joskus ei tarvita sitäkään ja juostaan pihalle alasti. Joka tämän neuvon on laatinut, voi tulla kokeilemaan mun lapsien kanssa, kuinka leikin ja lahjonnan ja muun neuvottelun ohella lapseni ikään kuin hämääntyisivät pukemaan hiostavat kuravermeet päällensä. In your dreams.

Olet tehnyt virheen ja paljastanut etukäteen, että jälkiruoaksi on lasten suurinta herkkua. Tästä johtuen pääruoka ei maistu.

Aha. Mä en normaalisti tee tuollaisia virheitä, koska normaalisti meillä ei ole jälkiruokaa. Mutta jos erehtyisin ihan vahingossa joskus sellaista tekemään, on ehtona, että ruoka syödään ensin KOKONAAN. Mutta taas loistavaa loistavampi kasvatusmetodi hyökkäsi klikattuani OIKEAA vastausta:

Ei ole virhe, jos äiti paljastaa tehneensä jälkiruokaa. Siitähän pitää tehdä suuri numero: ”Jippii, meillä on tänään jälkkäriä.”Tilanne onnistuu, kun pelisäännöt ovat tiedossa etukäteen. Sääntöihin voi kuulua, että pääruoka syödään ennen jälkiruokaa ja että kaikkia ruokia pitää ainakin maistaa. Lapsi voi tietysti kokeilla, antaisiko äiti tänään periksi. Äidin pitää sitten todeta, että tänäänkin syödään ensin pääruokaa ja sitten vasta jälkiruokaa.

Juu. Lapsi tosiaan voi kokeilla useammankin kerran että annanko periksi. Enpä anna. Meillä on muutenkin tapana syödä ruoka ennen kuin edes KUVITELLAAN mitään herkkuja. Toisaalta en pakota, mutta tietävät tasan tarkkaan että jos meinaavat saada jotain hyvää niin on syötävä. Jos ei syödä, niin sitten ollaan nälissään. Toisinaan valitsevat nykyään vaihtoehdon "olemme nälissämme, saisinko myöhemmin sitä herkkua?"

Sisaruksille tulee kesken leikin raju riita, johon molemmat ovat yhtä syyllisiä.

Ai riitelevätkö sisarukset joskus? En usko. Mutta jos meillä niin kävisi, loppuisi leikit siihen, näin olen joskus miettinyt. Saavat aina itse valita, ovatko kavereita vai tappelevatko loppupäivän. Meillä ollaan aina kavereita ja leikitään sulassa sovussa, aurinko paistaa ja vaaleanpunaiset pilvenhattarat leijuvat talomme ympärillä. Halataan ja rakastetaan toisiamme. Kasvatusvinkkejä jakeleva superäititesti kertoi mulle seuraavaa:

Jos vanhempi kuulee, miten pienten lasten leikki alkaa kehittyä riidaksi, hänen kannattaa mennä mukaan leikkiin ja mallittaa, miten tilanteessa päästään sopuisasti eteenpäin. Näin toimien lapsen sosiaaliset taidot ja kyky ratkaista ongelmia vahvistuvat vähitellen. Vanhempien lasten kohdalla äiti voi tarvittaessa mennä tilanteeseen mukaan auttamaan sovinnon tekemisessä. Jos yhteisleikki ei sovinnon jälkeenkään suju, leikki lopetetaan sillä erää.

Jaa. Että taas pitäisi mennä leikkimään sinne riidan keskelle. Meillä toimii oikeesti parhaiten se, että laitan lastenhuoneen oven kiinni ja peltorit päähän. Yhtään ei meidän lapset tappele.

Tehdessäni testiä eteenpäin, huomasin vastaavani tulevaisuuden kysymyksiin. Joo, aion takavarikoida tietokoneet ja muut vempaimet, känniteini saa läksytyksen aamulla, isi hoitelee noi ehkäisyasiat sitten joskus jos likat alkavat täällä majailla (ikään kuin eivät itse siihen mennessä tietäisi), parikymppiset pojat EIVÄT TOSIAAN asu enää kotona, ja viimeisen kysymyksen kohdalla aloin miettimään, että koska on äitienpäivä. Kuulemma ylihuomenna.

Niin. Että natsimutsi. Haluaisin todella tietää, mihin tämä väitös perustuu?