Mä en nyt tiedä pitäskö tätä edes kirjoittaa. Mutta tyylilleni uskollisena, en aio tässäkään kohtaa valehdella. Olen rehellinen. Ihan totta. 

Edellisestä postauksesta ilmenee, että olen Buzzador. Pari paketillista muroja kilahti R-kiparin tiskille. Nestle - Shredded Wheat. 67% täysjyvää. 32% marjatäytettä. 1% ilmeisesti ilmaa (ja makua).

Anteeksi nyt vaan, mä en nyt ekasta, tokasta enkä kolmannestakaan maistelutuokiosta ole saanut vielä mitään muuta, kuin suuhun kasan aaltopahvia ja aavistuksen marjaa. Älkää missään nimessä upottako noita pahvityynyjä maitoon, katoaa loputkin intressit! Makuelämys on siis sama, kun söisi märkää pahvia ja aavistuksen marjaa. Jugurtin kanssa elämys hipoi lähes täydellisyyttä - sama kun söisi vähän vähemmän märkää pahvia ja aavistuksen marjaa. Jugurtti oli hyvää. Okei, viimenen testaus - ilman mitään lisukkeita laitoin pahvityynyn suuhuni. Ah, kun söisi kovaa pahvia ja aavistuksen marjaa. 

Kyseiset pahvinaksut saivat tylyn tuomion myös perheen pienimmiltä - iltapalan aikaan molemmat suorastaan kiljuen astelivat ruokapöytään. Lopputulos osoitti, että pojat söivät lautaselliset jugurttia, ja lautasen pohjalla lillui kasa pahvia, ja aavistus sitä marjaa. Kysyin aamulla uudestaan, niin kumpikin söi mieluummin kaurapuuroa. Systeri irvisti myös, kun heitti pahvityynyn kitusiinsa. 

Se siitä. Meillä on nyt kaksi lähes täyttä pakettia Shredded Wheat-muroja viemässä tilaa mun keittiöstä. Onko jollain koiraa?

Viimeistä viedään. Poikien hoitotaipale päättyy tänään kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Mä valmistaudun henkisesti tähän juomalla kahvia ilman tukehtumisvaaraa, ja istumalla koko päivän netissä tutkaillen reissukohteita ja viihdykkeitä herrasväelle. Huomaan kuukauden kuluttua tekeväni sitä samaa. Kuulen korvissani kaiken maailman pyyntöjä ja tylsyyden määrää. Elämä on. Syksyllä pojat ovat jo taas niin paljon isompia ja reippaampia, kun mä niitä koulutan täällä koko kesän. Vuoden päästä jo eskariin, snif. Ja siitä vuoden päästä kouluun. Snif. Ja siitä ei mene kuin hetki niin räkivät pitkin kyliä ja ajelevat mopoilla amistoon. Kissat mouruaa kotinurkilla ja yöt saa odotella sydän syrjällään, tulevatko ehjinä kotiin. Snif. Onneksi mulla on vielä tuo vauva, joka kohta kävelee ja puhuu ja ui ja ajaa fillarilla jajajajaja... snif.

Pieni mies nukkuu hyvin tämmösinä viileinä sadepäivinä, joten mulla ei ole muuta kuin aikaa. Mainittakoon, että meillä ei syödä enää öisin ollenkaan, vaan juippi vetelee tissimaidon voimilla parhaimmillaan 11 tunnin yönokosia. Kiitos luojani. Ei sillä, mä yritän edelleen hanakasti päästä tuosta tissittelystä eroon pumppaamalla maitoa pulloon, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet laihoja. Eilen keitin pojalle perunaa, ja ilme oli sellanen, että "jumantsuikka, ihan oikeeta ruokaa"! Vesi meni sitten hörpyttämällä kitusiin, kun tuttipullo näyttää edelleenkin olevan kamalin asia tässä maailmassa. Mulla ei sinällään ole mikään kiiru potaattien sun muiden kanssa, mutta kuhan nyt kokeilin. Tässähän tämä menee. Vauva kainalossa mökille, shoppailemaan, kaverille kylään. Se on mun arvokasta duunia. Eikä tuota ongelmia. Vauva kainalossa en kyllä pysty töihin menemään, sen takia varovaista testailua. Ei vielä natsaa, mutta joku päivä. Rahaa ei ole koskaan liikaa, varsinkin kun tietää, että kesällä kaupassa tarvitsee käydä joka päivä. Isännän loma kun alkaa viikon päästä niin kyllä siellä ruokakaupassa on satanen jos toinenkin selällään...

Öy. Rattaissa möykätään. Haen tyypin kainaloon ja mennään köllimään sängylle. Kattolamppu on ehkä siistein asia tässä maailmassa, se tuotti ekat naurut ja naurattaa vaan vieläkin. Mä en osaa ehkä katsoa sitä lamppua oikeasta kulmasta, kun mun mielestä se ei niinkään ole hauska esine, mutta jos toisella on kivaa niin kyllähän se tarttuu. Naureskellen tämä päivä jatkukoon.

#shreddedwheatblog #buzzador