Muumeilta vois hieman opetella tota lungia asennetta. Mammakin vaan tokaisi, kun penskat hurvitteli taikapilvillä taivaalla, että "käskin heidän olla varovaisia". JOO. Ja muksut uskoivat. Haluan muumilaaksoon.

Äiti onks nyt vappuaatto? Onko nyt ne naamiaiset? Autatko mua laittamaan tän puvun tarrat kiinni? (Ja joo, kello oli 06:00 kuten arvata saattaa). Oli hieman viitoissa ja naamareissa tutitnaa eivätkä olisi millään malttaneet edes lastenohjelmia katsoa ja odottaa että kello olisi kahdeksan. Sankarit marssivat hoitoon ihan hyvillä mielin ja helvetin rivakasti, mikä on aika epänormaalia. Hoidossa oli kuulemma disko ja viisi muutakin Spidermania. Vastahanka oli iskenyt jo puolilta päivin, koska toinen oli ilmoittanut hoidossa, että "enkä riisu asua, ei me tänne jäädä yöksi, äiti lupas hakee meidät pois". Mutta kun asu täytyis ottaa päikkäreiden ajaksi pois, tulee hiki, ei tänne kukaan muukaan ole jäämässä yöksi. "Enkä ota, äiti hakee meidät pois, meille tulee vieraita". 

Kotimatkallakin tuli ongelmia, kun molemmat olisivat halunneet kulkea eri reittiä kotiin. Siinä sitten kinasteltiin tienristeyksessä tovi, ennen kuin aloin lykkimään rattaita johonkin suuntaan. Vänkäsivät aikansa, kunnes juoksivat perään. Toisella oli jalat kipeät, toisen mielestä oli paska reitti, toinen oli väsynyt, toinen juoksi takaisin hakemaan keppiä, toinen näki koiran, toinen linnun... Kotipihaan sain houkuteltua ne viimein sillä keinolla, kun kerroin että kotona saattais olla munkkia ja simaa, ja ehkäpä vähän ilmapalloja. Toisen mielestä sima oli yök, toinen kysyi mistä ilmapallot tehdään ja voiko niitä rikkoa, onko sitä serpentiiniä ja kuinka paljon ja saako sillä koristella orapihlaja-aitaa, toinen kysyi saako toisenkin munkin ja toinen halusi saippuakuplia, toinen sitä ja toinen tätä. Näette sitten kotona, nyt vauhtia.

Riks, raks, poks, sanoivat ilmapallot. Enhän mä montaa kertaa pyörtynyt niitä puhaltaessa, mutta pääasiahan on että lapsilla on hauskaa. Jes. "Koska mummu ja pappa tulee?". Toivottavasti pian, ajattelin. Munkki oli pahaa, sima oli vieläkin yök, pillimehu on namia, saisinko viidennen? Onko niitä saippuakuplia? Oho, kaatu, tee lisää. Mummu ja pappa tuli, jes. Enkä pue asua päälle, olen kyllästynyt siihen. Mutta kun mummu haluais nähdä sen. Enkä pue. Puin väkisin.

Ilta meni aika huurussa, melutaso oli melkoisen kova, pyllykakka-jutut olivat illan parasta antia joidenkin mielestä, kunnes äiti päätti että pesut, pisut ja unten maille. Toinen kailotti kurkku suorana sängyssään vielä tunti sinne menon jälkeen, jolloin isi kävi kerran karjaisemassa että nyt riittää jo. Vauva oli tällä välin koko päivän tuijottanut katossa roikkuvaa ilmapallo-serpentiiniviritystä ja nauranut itsekseen. Olisin vähintäänkin toivonut, että kaksoset olisivat pyrkineet samaan.

No tämä päivä. Ai jatkuuko vappu vieläkin? Ikävä kyllä, ajattelin. Toinen oli käynyt mummulle ilmoittamassa että on pyyhkinyt itse pyllynsä, toinen kävi mua tökkimässä että laittaisinko asun tarrat kiinni. Kellonajasta ei tietoa, kunnes kömmin viimein sängystä ylös kahvinkeittoon. Joka askeleella serpentiinisotkua liimantui jalkapohjaan ja ilmapallonriekaleita oli joka puolella. Vauva nauroi katossa roikkuville ilmapalloille. Batmankin kunnostautui vetämään kostyymin ylleen lähes tuulennopeudella (lukekaa 15minuuttia), kun huomasi että pihalla sataa rakeita. Ehti viimeisiin saderyöppyihin viittoineen, kunnes tilanne oli ohi. Sankarit viilettivät ulkona vaikka vettä tuli kuin esterin sieltä. No, vähän aikaa hiljaisuutta. 

Joko mennään? Joko lähdetään? Miksei me vielä lähdetä sinne saarelle? Mihin helkkarin saarelle? No KORKEASAAREEN tietysti? Vaikka eilen illalla lupasin että näkevät tänään ponin jos menevät kiltisti nukkumaan, niin en ihan ajatellut Helsinkiin asti lähteä. Olettivat, että mainitsemani "muut eläimet" käsittivät kasan apinoita, niitä olisivat mieluusti lähteneet katsomaan.

Käveltiin siis tuohon parin sadan metrin päähän työväentalolle vappuriehaan. Oli poni, oli lammas, oli koira. Oli liukumäki, pomppulinna, tunneli ja kasvomaalausta. Oli onnenpyörä, josta muistoksi ne vi**n vappupillit. Töttörööröö vaan loppupäiväksi. Pillit lähtivät aika rivakasti hyllyyn odottelemaan huomista päivää... 

Eka yritys riehan jälkeen unten maille. EI. Toka yritys tunnin päästä. EI. Aha. Korvat itkevät verta. Vauvakin hermostui kun ilmapallot olivat hävinneet katosta, minnepä muualle kuin riekaleina roskiin. Sellanen vappu. Totesin, että on aika mennä nukkumaan. Juu, kyllä, meillä on hiljaista, kello on 18.30 ja kaksoset sikeässä unessa. Olihan niillä mukavaa.

Että kun vois vaan olla päivän muumimammana. Hengailla esiliinassa kassi kainalossa ja hymyillä ja ymmärtää lapsiaan. Ja kuunnella ja antaa viisaita vastauksia. Ei kaiken tarvitse olla aina niin vaikeaa. Koska mä opin olemaan mamman veroinen mutsi? Harjotellaan.