Joskus tuo sohvan siirtely oli mun lempipuuhaa. Edellisessä asunnossa sisustusjärjestely tuotti päänvaivaa lähes joka kuukausi. Yllättävän moneen eri asentoon tuo massiivinen divaanimöhkäle taipuikin ahtaassa kaksiossa. Mä inhoan tota sohvaa yli kaiken, mutta jos vielä yhdet puklut ja pissit se kestäisi, niin joutaa poltettavaksi. Jos vieraat kysyy, niin siihen on joskus kaatunut mehua, siksi erikoinen täpläväritys. 

Mutta tuo poikien huoneen sohva. Siellä on nyt kuulemma palikkarosvojen ryöstösaalis kätkettynä johonkin tyynyjen uumeniin, ja olis kuulemma mun tehtävä siirtää sitä sohvaa. Sekin sohva, saatana, oli niin vikatikki tähän asuntoon. Sattui olemaan samaa kangasta kun tuo meidän sutattu möhkäle, että olihan se pakko tänne johonkin saada ängettyä. Kahden istuttava, helkkarin huono nukkua, oli siis täysi virhe. Tuolla se pentujen huoneen nurkassa nököttää, valmiina poltettavaksi. Sen alla on päivittäin lähestulkoon 270 erinäistä lelua tai ainakin niiden osia, jotka on pakko kaivaa sieltä aina HETI. Se tarkoittaa, että siirrän sohvaa päivittäin 270 kertaa. Tänään ei innosta. Toinen jannu on päästellyt suustansa sen verran rivoja, että en kuule. "Idiootti, kakkapylly, pöllö, älykääpiö, pelle, ääliö, tyhmä". Siinä muutamia. Mä selkeästi näen, että ne setelit lojuu ikkunalaudalla, mutta en viitsi vaivautua kertomaan, koska olen ehkäpä 1000 kertaa tänä aamuna kehottanut poikia siivoomaan ton läävän, että alkais tavarat löytyä paremmin. Eivät ehdi, koska setelit ovat hukassa.

Mä yritän tässä vaivoin mättää samaan aikaan kahta lautasellista kelvotonta ruokaa kitusiin. Olen siis tämän perheen kävelevä jätemylly, kun ei sitä koiraakaan ole. Vauva on sitten sitä varten, että se syö pöydän alta viikon vanhat pöperöt jahka alkaa tuosta viltiltä etenemään. Ostan tälle sen moppiasun, niin siivotkoon samalla muutkin roskat lattioilta. Se tulee halvemmaksi kuin robotti-imuri. Kun siis oli puhetta, että ruokalistalla on makaroonia ja jauhelihakastiketta, niin en sitten kuulemma tehnytkään sitä. Täytyis miettiä paremmin mitä suustansa päästelee. Kierremakarooni kun ei kuulemma ole makaroonia. Emme syö. Aha. Olkaa syömättä. 

Olis taas tekemistä ja ei huvittais. Kämppä on ollu ristiäisten jälkeen vähän mukkelis makkelis. Mä syytän siitä meidän pesukonetta, johon mahtuu vaan 5kg tavaraa, mun käytössä enemmänkin että saisin sen edes hajoamaan. Riittää ku hihna vaikka napsahtais poikki, niin joutais roskiin. Pyykkiä tulee enemmän ku naruille mahtuu. Mä syytän siitä tätä radikaalia ilmastonmuutosta. Jannut kantavat sisälle päivittäin noin 20 litraa mutavelliä taskuissa, kengissä ja hupuissa. Mä en vaan käsitä sitäkään, koska meidän piha on täynnä laattaa ja sammaloitunutta nurmea. Ja olen sanonut monesti, ettei hiekkalaatikosta saa kantaa hiekkaa pois, mutta eivät näemmä usko. Tuovat sitä salaa. Mä syytän siitä huonoja vaatteita. Vaihdan firmaa. 

Vauva se jaksaa hämmästyttää. Tyyppi silminnähden pistää kaikki keinot peliin, ettei mun vaan tarvis mennä töihin. Pidin pientä taukoa tuttipullon tyrkyttämisessä, ja nyt muutaman päivän kokeilut todistivat jälleen, että tissimiehiä tässä ollaan. Mä jo hetkellisesti luulin, että jätkä luovutti vihdoin, kun 30 milliä juuri pumpattua maitoa upposi kitusiin. Hetkeä myöhemmin kaveria nauratti kamalasti, ja kyseiset 30 milliä valui pitkin suupieliä kankkulan kaivoon. Ei puhettakaan, että olis edes vahingossa yrittänyt nielaista. Uusintayrityksellä kieli oli niin tanakasti vastassa, etten saanut enää edes tuttiosaa suuhun. Mä tosiaan yritän tähdätä kuun viimeisenä päivänä työkeikalle, mutta vähän onnettomalta näyttää tässä kohtaa. Mulla on vielä kolme viikkoa aikaa onnistua. Tsempataan. Isin vuoro välillä kokeilla onneaan. Toisaalta, mikään pakkohan mun ei ole töihin mennä ja moni varmaan siellä jo repii silmiä ja hiuksia päästä, kuinka kamala äiti olenkaan, mutta 8 tuntia mun elämästä ilman vauvaa ja aikuisten ihmisten seurassa on mun mielestä ihan kohtuullinen vaatimus. Mä luulen, että vauva ei saa traumoja. Jos saa, en mene ikinä enää töihin. Traumat saattaa tosiaan vasta ehkä tulla siinä vaiheessa, jos kaveri ei saa ruokaa koko 8 tunnin aikana. Jopa mulle. Siksipä tämä kiikkuu nyt täysin tuttipullon varassa. Menen tai en, se päättää tuo pieni juonikas heppu. Toivottavasti kukaan mun tutuista tai tuntemattomista lukijoista ei vaivaudu tekemään aiheesta lastensuojeluilmoitusta, jos nyt päätänkin lähteä töihin, ja jättää vauvan isin huolehdittavaksi. 

Mä yritän myös kovasti keksiä tällä hetkellä keinoja siihen, ettei mun tarvis tänään lähteä tän köörin kanssa kauppaan. Toivottomalta näyttää sekin. Maitoa, leipää, kinkkua, rasvaa. Miks ne kaikki loppuu aina samaan aikaan? Eli joka päivä. Jos kaapissa ei ole maitoa, se on jonkin sortin katastrofi. Tuntuu ainakin olevan. Mä kaipaan sitä tasan kahviin, mutta menee ilmankin, jos on ihan pakko. Käytän usein muita lisukkeita sumpissa, esimerkiksi palomieskypärää. Se luo pikantin sivumaun tähän hurmiolliseen nautintoaineeseen. Lähtee lähes taju, kun kuppi on nautittu viimeiseen pisaraan, joskus saatan tarvita vielä ambulanssia.

Menihän turhanpäiväiseksi lässyttämiseksi. Tekis mieli vielä vähän purkaa tänne muutama kirosana, kun ei niitä ääneen viitsi lasten kuullen luetella. Vi**u, per**le, saa**na. Noin. Helpotti. Setelit eivät ole vieläkään löytyneet. On kuulemma paloauton pilli hukassa. Olen taas idiootti.