Oho. Kesä tuli, lumi suli, puro sano pulipuli. Pennut huutaa valivali. Äitin kroppa sanoo narinari. Eipä siis koneella istuskella, kun on tuota häppeninkiä. Mitään varsinaista tekemistä oo, mutta tuntuu päivät menevän ihan ohi. Olenkin jo pitkään tuuminut, että mikä mua kiinnostais mahdollisesti kotielämän ulkopuolella. Joku harrastus olis niin kovin kiva. 

Viime syksynä olin aikeissa aloittaa uinnin. Tuli käytyä. Istuin kerran tasapersein kaksi tuntia 20cm syvässä lastenaltaassa ja katsoin, kun jälkikasvuni laski liukumäkeä. Sen reissun jälkeen ei mahtunut uimapuku päälle. Ja kun sain hommattua kaverilta mammauimapuvun, niin renttu oli jo niin levällään, että uinti oli ehdoton nounou. Vauvauinti ei houkuta, kun ei edelleenkään pääse itse kroolaamaan allasta päästä päähän. Mä sitten käyn sielä uimahallissa, kun noi muuttaa omilleen. 

Lenkilläkin kävin viime syksynä. Kerran. Sitten alkoi sairasloma. 4,5 kk:n lepuuttelun jälkeen raskauskiloista hävisi pienellä tynnäyksellä vain kolmannes. Ajattelin, että nyt sitten. Mut ku sataa. Mut ku on kylmä. Mut ku lapset eivät taaskaan menneet tarpeeksi ajoissa yöunille. Mut ku juokseminen ympäri kyliä ilman mitään pätevää syytä on mielestäni täysin turhaa urheilua. 

Ostaiskos rullaluistimet? No juu. Se on kivaa. Viiden vuoden takaisen voltin ansiosta oikeastaan jäinkin tässäkin raskaudessa aikaisin saikulle, kun ei selkä kestänyt etukenoa. Fyssari tuumas että lonkan/alaselän seutuvilla olis jokin pysyvä vaurio. Jos olis silloin aikanaan viitsinyt käydä kuvauksissa, niin saattais selvitä vähän lievemmillä operaatioilla, mutta lekuri epäili vahvasti, ettei tätä kroppaa enää kuntoon saa ilman leikkurin apua. Eli siis, olis lähete kuvauksiin, kun vaan viitsis varata sen ajan, mut en taida uskaltaa, ennen ku toi toukka on vähän isompi. Hirvittää se tuomio. Ei muuten olis hoppu, mutta kun kropan palauduttua omiin uomiinsa, on selkä alkanut taas juilimaan. Mä jätän ne rullaluistimet vielä kauppaan.

Kävin mä kerran zumbassakin. Tai rumbassa. Tai mikälie koikkaloikka-tanssikuvio olikaan. Mä putosin heti ekan askelluksen jälkeen kuvioista totaalisesti. Seuraavan kerran jätin väliin, ja sitä seuraavan, ja sitä seuraavan. Tuli vähän kallis tanssikurssi. Noin niinkusta yhden askeleen osilta. No mutta olihan mulla sitä mahaakin jo kertynyt taas alkutalven aikana silloinkin, että eipä houkuttanut koikka-loikkia siellä trimmattujen vartaloiden keskellä. Enkä siirtynyt mamma-joogaankaan, vaan jäin kotisohvalle köllimään liikkumiskiellon turvin. 

Kuntosali mua lähinnä naurattaa. Tai että kun mulla piirtyy aina vaan verkkokalvoihin se riksun näyteikkuna-pumppauspaikka. Jengi polkee kuntopyörillä räkä poskella siinä pääkadun varrella. Joskus kerroinkin tutuille, että mun suurinta huvia on kulkea siitä ikkunan ohi mäkkärin kassi kainalossa. Tunnen aina katseet niskassani, kuinka nämä itseään hoitavat salihirmut kuolaavat mun eväitä. Kaivavat älypuhelimet taskuistaan ja päivittelevät samalla faceen, kun tuli taas vedettyä tiukka treeni. Miksihän salikuvioista pitää ilmoitella julkisesti? Onko se jotenkin siistiä? Mä en mene salille, kirjoitan siitä faceen heti, kun lopetan tän bloggauksen.

Geokätköily olis tosi jättebra. Sais rämpiä metsiköissä silmät kiiluen etsien peltipurnukoita, jossa olis komea lokikirja, johon sais kirjoittaa oman nimensä. Siihen tarvitaan gepsit ja mapsit ja pienet tötsit, että mut sais tekemään jotain sellaista. Mä vaan mietin, että onkohan siinä nyt ihan oikeesti mitään järkeä?

Mut sit kun mä ihan tarkkaan ottaen olen miettinyt, niin onhan mulla helvetisti harrastuksia. 

Uinti: Meillä on tossa pihalla uima-allas. Sen kun ottaa ja menee. Mieluusti heti aamusta, ennen kuin se päivän mittaan täyttyy savella ja hiekalla ja ruoholla. Jos oikein kovasti yrittää, tossa vois harrastaa kuviokelluntaakin, nippa nappa mahtuu kellumaan niin ettei takapuoli osu pohjaan. Siis aamusta, kun allas on täynnä. Iltapäivällä allas tyhjenee merkillisesti.

Lenkkeily: Kävelen lasten kanssa hoitoon ja kauppaan. 1km matkaa saattaa joskus vaihtua jopa 4-5km:n matkaksi. Riippuen siitä, kuinka hyvällä tuulella lapset ovat. Jos mieliala on apea, vedetään raivokas 5km:n lenkki kahden tunnin aikana. Jos ovat reippaita, juostaan kilometri viidessä minuutissa.

Rullaluistelun passaan edelleenkin.

Tanssikuvioita ollaan harrastettu Täti Moonikan merkeissä. Pojista on hauskaa, kun tädillä heiluu kassit ja pylly. Ovat keksineet itse lisää heiluvia ruumiinosia, kuten tissit. Ja setä moonikalla heiluu kuulemma munat.

Kuntosalia saan, kun pumppaan tota toukkaa kaukalossa ympäri kyliä. Täytyy aina välillä vaihtaa kättä, että haba kasvaa tasaisesti.

Geokätkeily meillä hoituu siten, että pojat ovat piilossa lähimetsässä, ja mä juoksen etsimässä. Gepsit ja mapsit eivät valitettavasti auta, joten tämä on hohdokkaampaa, kun ei ikinä tiedä mistä lapsensa löytää.

Siinä teille harrastuksia. Mitähän mä tässä mussutan?