Yleisön pyynnöstä aika päivitellä, onhan tuosta edellisestä postauksesta jo aikaa. No, mitähän meille kuuluu?

Kevättalvi meni mukavasti. Räkää, limaa, oksennusta, ripulia, vesirokkoa, kuumetta, kaikenkaikkiaan viisi viikkoa erinäisiä eritteitä. Lastentaudit, ah, tuo ihana ilmiö. Ehtihän nuo olemaan kokonaiset puolitoista viikkoa päiväkodissa ennen kuin alkoi kierre. Yks alotti flunssalla, toinen kuumeröhänuhalla, kolmas rokolla. Yks parantui siitä ja tästä, sai seuraavan vaivan. Jossain vaiheessa ripuli ja limaoksennus astui mukaan kuvioihin, ja kaikki oli kipeinä, kuka sonnat housussa, kuka täplät naamassa, jollain nousi taas kuume. 

Sanotaanko, että allekirjoittanut oli hieman sekaisin, kuka sairasti milloin mitäkin. Päivisin rauhallista, yöt yhtä sekamelskaa. N. 50 koneellista pyykkiä, muutamat matotkin pesseenä sanon että HUH. Sittemmin ollaan oltu terveinä, mitä nyt vähän päässä on viirannut itse kullakin. 

Mulla meni työpaikka vaihtoon. Sanotaanko vaikka näin että kymmenen vuoden duunista tuli niin hieno kiitos, että oli aika vaihtaa maisemaa. Noh, nyt hengaan rehellisessä päivätyössä eikä harmita paskan vertaa, että joudun lauantai-aamuina nukkumaan pitkään ja köllöttämään lasten kanssa sohvalla lastenohjelmia katsellen. Ehkä kymmenen vuotta ilta-ja viikonlopputöitä tehneenä muukin perhe on jo ihan tyytyväinen ratkaisuuni. 

Mitäs nyt. Apinat täyttävät parin viikon päästä 6 vuotta. Koulutaival alkaa syksyllä, jos niin voi asian ilmaista, kun se esikoulu on nyt pakkorako tänä päivänä joka mukelolle. Osaa nuo kirjoittaa paperille "ninja" ja laskea, kuinka monta karkkia ovat syöneet. Ihan fiksuja siis. Muutoin aika veljesten osalta menee kuta kuinkin tapellessa, äsken oli yksi melko liki läheltä piti-tilanne, kun kaveri huitas toista kynällä silmien väliin. Normi perjantai-ilta. Me ilkeät vanhemmat tyrkättiin pojat eri luokille. Toinen oli ratkaisuun ihan tyytyväinen, toinen ei uskonut. No, sittenpähän elokuussa nähdään, miten sujuu. Uskoakseni paremmin kuin hyvin. Vauvat on isoja poikia, snif. 

Joo, ei meillä mitään pienempääkään vauvaa enää ole. Tuo 1v4kk sittisontiainen, joka haluaa tehdä kaiken itse. Kääpiö on kasvanutkin jo ihan liian pitkäksi, meillä on disko aamusta iltaan kun kaveri rämppää valoja. Pari viikkoa sitten ei ylttänyt muuta kuin laittamaan valon pois päältä, mutta nyt saa näköjään päällekin. Herra syö itse, koko kropallaan. Ei ole pariin kuukauteen saanut auttaa. Siksi pesin just eilen mattoja. Tuo riiviö livistää joka kerta pöydästä lasagnekuorrutteisine vaatteineen, ja pyörii tahallaan kaikki matot ja sohvat ryönäsiksi. 

Taapero osaa myös hienosti puistella päätään ja huutaa kovaan ääneen "eieiei" kun komennetaan. Ja jos oikein pistää kiellot hatuttamaan, niin mainittakoon että muksun pää on kovempi kuin yksikään seinä, ovi tai vaikkapa betonilattia. Hakkaa ihan autuaasti kupoliaan, tossa otsalohkossa on ollu mustelma about kaks kuukautta ihan samassa kohtaa. Ei tunnu missään. 

Jäppisen mieliruokaa on "äppä". "Anna anna, äppää äppää". Pari kuukautta sitten hahmotin ihan selvästi, että kaveri haluaa leipää. Vaan ei enää. "Äppä" voi olla nykyään ihan mitä vaan. Vaikka rusinoita. Jos lyöt leivän nenän eteen niin se on sekunnin murto-osassa murusina lattialla, tai rasva hierottuna tukkaan ja vaatteisiin, jonka jälkeen se väistämättä lentää kaaressa lattialle. Äsken jätkä halusi "äppää" ja vasta viidennellä yrittämällä riisimurot oli just se asia, mitä jätkä halusi. Ihan selviö. 

Mutta osataan meillä puhua ihan oikeestikin. Lamppu tarkoittaa lamppua ja pupu pupua. Hauva on ihan oikea koira ja napakin on löytynyt. Joojoo ja jep jep kuuluvat vakiosanastoon, ja oho sanotaan, kun kaadutaan. Fiksu poika. 

Kyllä tää tästä siis. On ollu vähän hektistä tää arki, kun remonttia pukkaa toisen perään. Katto valmistui parahiksi ja laskukin jo tuli. Vielä kun joku maksais sen... en haluais luopua tonneista kun on ollut hetkellisesti ihan rikas olo. Vaikkakin tilin saldo on ollut pidemmän aikaa muhkeahko, ei niihin rahoihin ole saanut koskea. Mutta kuitenkin, on ollut rikas olo. Keppikerjäläiseksi siirtymä ei ole kaukana, kun viikon päästä alkaa sitten se seuraava halpa remontti... keittiö. JES! Myrkynvihreät kaakelit ovat kohta historiaa. Tosin, vois kai ne säästää. Jos johonkin joskus tarvis. Puunvärisiä ovia kullattuine nuppeleineen ei tule ikävä. Ja jos joku tarvitsee 20 neliön verran retroa rusehtavaa muovimattoa, meiltä saa. 

Jouluksi valmista, näin luvattiin itsellemme. Olohuone toivottavasti saa myös uuden ilmeen ennen sitä, mutten ota asiasta paineita. Jos ei vuorokauden tunnit riitä, niin ei riitä. Työ haittaa vapaa-aikaa, ja lomaakaan ei valitettavasti ehtinyt juurikaan kertyä, jotenka vedetään viikonloput pää kainalossa. 

Tavoitteena terassille kesällä 2016! Kuitti.