Päivää. 

Isäntä ehti mulle tänään kauppareissun jälkeen sanoa, että pikkunatiaista on nyt vahdittava silmä tarkkana KOKO ajan. Poika oli omin nokkineen mun kaupassakäynnin aikana käväissyt jääkaapilla ja yrittänyt juoda suoraan maitopurkista.

Mä kyllä kuulin, mutten ihan rekisteröinyt.Mutta sitten, sen pienen hetken, kun laitoin ostoksia jääkaappiin, oli kääpiö tyhjentänyt oman maitomukillisensa tiskikoneeseen puhtaiden astioiden sekaan. Kiitos. Onneksi teletappi osaa painaa pyydettäessä pesuohjelman päälle, ja osaa se painaa pyytämättäkin. 

Ollaan ehditty kaikenmoista. Isommat piirtelivät eskarin jälkeen papoille isänpäiväkortteja, kun saivat uusia kyniä. Olivat ihan tohkeissaan. Hetkeä myöhemmin toinen apina tuli näyttämään tekemäänsä korttia. Oli oikeinkin hieno, paperi täynnä porukkaa, väritettyjä, siisti. Oli piirtänyt meidän perheen. Eritoten käski kiinnittää huomiota kakkaavaan pikkuveljeen. Joo, Einstein oli tosiaan piirtänyt pökäleet ja kaikki. Kivaa isänpäivää, hei. 

Meno on vähän hulvatonta toisinaan. Mua ei ihan aina jaksa naurattaa. On niitä kivoja hetkiä, jolloin katsovat rivissä sohvalla Risto Räppääjää. Se kestää yleensä noin viisi minuuttia, ja sen jälkeen kaikki kolme on päällekkäin sohvalla kiljumassa tai sitten hakevat rumpukapulat ja hakkaavat kaikkea äänetöntä, kuten esimerkiksi kattiloita sun muuta hiljaista. Sen jälkeen juostaan ympyrää keittiön ja olkkarin väliä, hypätään välillä muutama ninjaloikka yli sohvien ja heitellään legopalikoita. Sen jälkeen mä karjaisen ja lähden pihalle laskemaan sataan. 

Se niistä, on kiva kun meillä on eloisia lapsia. Toisen pojan opettaja juuri mulle keskustelun tuoksinassa kertoi, että poika on oikeinkin innostunut tehtävistä ja on huolellinen. Mutta että kovaääninen. Minun lapseni? Mistä moinen virhegeeni. Toisti keskustelun lomassa monesti saman asian. Kovaääninen. Pyh. Sanoin, että kuulisitpa velipojan...

Toisen pojan keskustelu on vasta edessä. Pelottavaa. Jos ne haukkuu kovaääniseksi, sanon, että kuulisitpa pikkuveljen... (jonka jälkeen jää viimeiseksi oljenkorreksi äiti, sillä on kaikista kovin ääni maailmassa - enoni oli tulossa kylään ekaa kertaa ja suunnisti perille kuulemma ääntä kohti...)

No mitäpä muuta. Ei tässä ehdi mitään muuta. Käyn mä töissäkin, useimmiten joka päivä. Blablabla.