Selailin tuossa viime vuotisia lätinöitäni. Suuri kupla. Joo, ei tarvinnut edes itse puhkaista. Viime jouluna kun pukki könysi sisään lumituiskun uumenista, tokaisi toinen apina sadasosasekunnissa, että toihan on L-eno! Se siitä. En muista koska olisin viimeksi ollut niin huojentunut. Enää ei tarvitse valehdella. 

Niin no. Olenkin sen jälkeen saanut kuulla kunniani, että jos en säästä täksi jouluksi tarpeeksi rahaa lahjoihin, saan itse risuja. Ei jäänyt epäselväksi lapsukaisille, kuka ne lahjat oikeasti toimittaa. On tullut pyyntöjä viitaten turtles-taloon, robotteihin, ja kaikkiin muihin yhtä halpoihin leluihin. Kavereillekin ovat autuaasti jakanut tietämystään - uskoksä oikeesti muka joulupukkiin, sehän on meidän eno!

Pienimmälle tuskin esittelemme siis tänä vuonna pukkia. Sai jo snadin raivokohtauksen HopLopissa pari viikkoa sitten, kun ruuhkaparta tuli möykkäämään nenän eteen. Ei digannut äijästä ollenkaan. Ja sitä paitsi, isommat nauttivat siitä suunnattomasti, että saavat pilata toisen ilon. Ei siis pelkoa, että meidän kääpiö tulis koskaan uskomaan joulupukkiin, joten se asia on taputeltu meidän jouluperinteistä pois.

Joulusta puheenollen, meille se hyökkäsi tänään ensilumen mukana. Jos en jo viime kerrasta oppinut, niin tämän vuotisen pipariepisodin jälkeen saatan jo ensi vuonna muistaa, että ei, meidän lapset eivät ole kiinnostuneet piparien leipomisesta. Eivätkä edes syömisestä. Vain raaka taikina ja sokerimällillä pelleily on meidän lasten heiniä. Ensi vuonna siis ostan paketin valmiita pipareita ja tursotustuubin, niin ovat onnellisia. On niin kiva pursotella pipariukoille räkää ja kikkeleitä ja kakkaa. 

Kakasta tuli mieleeni, että tällä viikolla sitä vyöryi yli äyräiden meidän paskahuussista. Yks kaveri oli kylässä ja sai hepulin, kun kävi vetämässä vessan - näytti ikäänkuin bajamajalta kolmannen festaripäivän jälkeen. Tukossa mikä tukossa. Ei saatana. Isäntä sitten urheana kävi ongella, ja kappas, no mikäpä muu kuin wc-raikastin löytyi putkenmutkasta. Kiitos vauva, oli jälleen mukava jekku. Vessa toimii taas ja vastedes pöntön reunalla ei killu mikään niin kauan, ennen kuin nuorimmainen ymmärtää, ettei ihan kaikkea pysty vetämään viemäristä alas. 

Joulupukilta toivon kärsivällisyyttä, pitkää ikää ja helvetisti lapsilukkoja joka oveen ja pöntönreunaan. Aamen.