Se on hieno laji tuo kuivaksi opettelu. Pisti mietityttämään, kun istuin tänään viidettä kertaa nukkumaanmenon jälkeen pikkuherran kanssa potalla (jätkä istui, mä nuokuin pytyn päällä puoliunessa). Lusikallinen kerrallaan, mutta tuli. Sitten taputettiin. Kohta mennään taas. Tätä rallia kestää loputtomiin. Välillä toki tulee jano, että pääsee pissalle uudestaan.
Kaveri on alkanut vaatimaan mitä erikoisempia tavaroita pottailuhetkeen. Ennen riitti yksi kirja, nyt niitä on vessassa hyllyllinen, on pupu, on turtlesit, on autot. Miten musta tuntuu että apinaa koijataan oikein urakalla? Äh. Niitä leluja on sängyssä samanmoinen satsi. Pääasia että viihtyy.. no ei. Kyllä se stoppi tulee aina viimeistään kymmenennen kerran jälkeen. Oon koittanu olla tiukkana. Aina ei onnistu. Paitsi näköjään tänään, poju kiljuu kitarisat oikosenaan "käy muumilaaksoon", joten kyllä se kohta hiljenee. Leppoisa unilaulu.
Aamulla siis luvassa sangen väsynyttä läppää. Puen itse. En halua pukea. En halua hoitoon. En halua kotiin. Haluan leikkiä kavereiden kanssa. En halua kavereita. Haluan nukkua. En halua.
Ovet avataan itse. Teeppä se ennen uhmarooperttia niin sekunnin sadasosassa poika makaa lattialla ketarat oikosenaan ja karjuu kurkku suorana. Välillä ei huvita avata ovia. Mutta jos joku muu avaa sen, alkaa sama raivari. Sitten palataan lähtöpisteeseen. Riisutaan vaatteet ja heitellään pitkin seiniä. Halutaan pukea, ei haluta. Avaa itse ovi, minä avaan.
Yritä siinä kiireessä nyt selvittää 2,5-vuotiaalle, että äitiä odottaa töissä 50 vihaista ja nälkäistä setää jos äiti myöhästyy, joten pukeminen on usein vähän sinne päin ja jos takki ei ole kiinni automatkalla ni ei oo ihan justiinsa. Toisinaan mennään ilman kenkiä. Hoidosta on hyvä kadota alta viiden minuutin, muuten menee turhaksi lepertelyksi eikä sieltä pääse ikinä pois. Meillä on illat aikaa halia.
Isommillakin menee kivasti. Ovat valppaita partiolaisia jotka leikkivät toisinaan metsässä sytkäreillä. Naapuri tossa just aiheesta ilmoitteli... Kaikki on ihan perseestä ja äiti ja iskä idiootteja kun ei ikinä ehdi tekemään mitään kivaa eikä saa leikkiä kavereiden kanssa ja aina pitä vaan tehdä läksyjä ja pitää pihalla pipoa ja takkia. Joo, okei, just tällä viikolla, on eka ihka oikea kotiaresti päällänsä, ja käytöksen perusteella jatkuu jouluun (2020) saakka.. Okei, tänään oli jo kolmas päivä sillä poikkeuksella, että harrastuksissa saa käydä, mutta muuten kotona. Olivat jo lähestulkoon ihmislapsia, kilttejä ja sivistyneitä, silleesti, että meinasin jopa jo huomenna antaa asian olla, MUTTA kun nukkumaanmenon aika koitti niin alkoi se juokseminen ja kiljuminen ja pikkuveljen villitseminen, tais pari ärräpäätäkin taas lentää kun komento kävi hammaspesulle. Aresti jatkuu siis huomenna. En oikein tiedä mikä noihin tehoaa, mutta kaikki keinot on sallittuja sodassa ja rakkaudessa.
Ja joo, apinat on apinoita, yritän takoa sitä päähäni joka päivä. Ei vaan mene jakeluun.