Tulihan testattua tänään, kuinka spagaatti onnistuu tässä olotilassa. Mä en tiedä, mistä idean sain, koska eihän ihminen nyt perkele taivu siihen asentoon muutenkaan ihan luonnostaan. V*tuikshan se meni. Sanan jokaisessa merkityksessä. Kylläpä tuntuu ikävältä, ihan joka askeleella.

Mulle on muutamaan kertaan jo kerrottu ja olen sen itsekin jopa huomannut, etteivät crocsit oikein sovi talvikeleille. Vähän liposat. Postinhakureissu meinas muuttua kohtalokkaaksi, mutta taitavin kevein norsun askelin kykenin pitämään itseni pystyssä. Silloin muuten usein sattuu eniten, sekin on huomattu. Sillon aina repee jotakin, tässä tapauksessa just se, mistä nyt en ääneen viitsi edes mainita. 

Lapsetkin on kyllästyneitä tähän mun raihnaseen olotilaan. Ovat jo liian kauan kuunnelleet, ettei äiti pysty, äiti ei kykene. Toinen jo mulle tänään totesikin, että "äiti kuule, sit ku se PaavoPyllikki on tullu sun mahasta pois, niin sit meet kyllä lattialle ja oot meijän kameli. Sit me sanotaan sulle, että "laukkaa senkin vanha poni"! Vanha poni tuntui lohdulliselta, kun olo on vähintäänkin kuin kuivalla maalla röhnöttävällä merilehmällä.

Tapahtuneesta tuohtuneena pistin tänään siis kaupassa elämän risaiseksi ja ostin itselleni yhden alkoholittoman saunasiiderin. Kunnes muistin, ettei tänään saunota, kun eilen istuttiin lauteilla tunnin verran. Mikä siinäkin on, omituinen päähänpinttymä, että joka toinen päivä saunotaan. Tänäänhän ei siis missään tapauksessa voi lämmittää. Olishan se nyt kohtuutonta. Joka päivä käytäis saunassa, hyi. Ei sen puoleen, on mulla jo ilman löylyjäkin koko ajan sellanen tuskanhiki, ettei ihme kun neuvolassa oli niin vähän kiloja kertynyt puntariin tällä kertaa. Lopettivat vihdoin sen marmatuksen siitä, mitä saa laittaa suuhun ja mitä ei. Että mä mihinkään saunaan olis halunnutkaan. Ällöttää jo koko siiderikin. Hyi.