Mä en voi taaskaan olla puuttumatta tän päivän kuumiin puheenaiheisiin. Mä en vaan voi! Mä halkean! Mun on pakko sanoa jotain! Koska olen niin torpedo että jätän allekirjoittamatta erinäisiä vetoomuksia koska mulla on kasa viisaampiakin papereita mihin nimeni raapustan. Kuten esimerkiksi 7 Päivää-lehden tilauskuponkiin.

Mä olen nyt kaksi kokonaista päivää seurannut sangen huvittuneena facebookissa vellovaa vouhotusta kansanedustajien palkankorotuksista ja lapsilisien leikkaamisista. Mitähän vi**ua? Toinen adressi on vuodelta 2010 ja toinen adressi täyttä ahneutta. Ketähän se oikeasti kiinnostaa, jos toisilla palkat nousee neljän vuoden välein? Tai että lapsiperheiltä otetaan TAAS pois. Mä olen sangen kiitollinen, että Suomessa maksetaan lapsilisiä aika ruhtinaallisesti jo noin muutenkin. Saan ilmeisemmin kolmesta kersasta tällä hetkellä 366€ ja rapiat päälle, jos siitä nyt 7% viedään pois niin mulle jää tietääkseni pari kolme kymppiä vähemmän kuussa, joka siis siirretään suoraan edustajien palkkapussiin. Sairasta tosiaan. Jos kansanedustaja tarvitsee sitä vaippapakettia enempi kuin minä, niin asia olkoon niin.

Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin toi parin kympin tiputus ei varmastikaan kaada meidän taloutta. Se on perseellään jo muutenkin, kun noita muksuja tulloo ku sieniä sateella. Sehän on jokaisen ihan oma valinta (anteeksi lapsettomat, eihän se ole valinta vaan lahja) jos välttämättä haluaa enemmän menoja. Mietitäänpäs. Joo, kyllä noi meidän 4,5-veet syövät ihan yhtä paljon kuin me aikuisetkin ja kymmenen vuoden päästä jääkaapissa todennäköisesti palaa kauppareissun jälkeen valo vähintäänkin iltaan mennessä. Miksi valtion pitäisi maksaa meidän lapsiemme elatus? Olemme tietääkseni itse vastuussa omasta jälkikasvustamme, ja jos ei ole fyrkkaa niin ei varmastikaan kannata tehtailla, ja jos vahinko tapahtuu niin omat menot järjestetään sen mukaan. En ole koskaan laskenut lapsilisiä "tuloiksi", ne ovat vaan positiivinen lisä muuhun tienestiin. Menkää töihin (anteeksi, eihän niitä tietenkään ole kaikille, mutta kuitenkin vois yrittää).

Että siinä teille, ahneet paskat. Suomi on edelleen hyvinvointivaltio, vaikka perkeleen kallis maa onkin. Kansalaiset ovat vaan tottuneet pääsemään liian helpolla ja nyt kun laitetaan kuria peliin, niin itku tuli. Valivali teille, mä keskityn ennemmin nauttimaan siitä mitä meillä on. Jos täällä kaikille maksettais kotona olemisesta ja maahan muuttamisesta ja lapsien saamisesta ja työttömyydestä ruhtinaallisesti niin mitenkähän helvetissä tää maailma pyöris? Voisko joku valottaa? Jos ei ole parempia ideoita esittää siitä, miten tätä maata kuuluisi hallita ja hoitaa, niin vaadin hiljaisuutta, kiitos. Aamen. Ymmi Hinaaja myös tietää, miten tämä yhteiskunta EI pyöri, joten hän lienee kansalaisten suosiossa juuri tällä hetkellä. 

Onhan tää kotona oleminen kallista. Just hommasin kaksosille ihan tarpeeks ison rahan edestä kasan kenkiä ja vaatteita. Yks kenkäpari olis jäänyt ens kuussa saamatta jos ne nyt ne perkeleen lisät käy leikkaamassa. Onneks ostin ne nyt, niin ei tarvitse sitten hermoilla. Kyllähän tähän suureen muutokseen tulee nyt varautua. Oho, taas palasin asiaan. Kokeillaanpas uusiksi. 

Fillarit ostettiin pari kesää sitten penskoille. Voi sitä ajamisen riemua, kun lumet suli! Toinen oli kärsällään kaiken aikaa kun on unohtanut "talven" aikana miten jarrutetaan, toinen tuli 100 metrin päässä perässä, ai niin, ei se mitään tullut kun apupyörät olivat jumissa ja pyörät sutivat kuraa ja rapaa persauksille. Mä sahasin tota sadan metrin rakoa rattaiden kanssa ehkäpä noin sata kertaa, kunnes pojat päättivät, että pyörät ovat idiootteja kun ne eivät polje. Sitten mä raahasin vaunuja ja kahta Kawasakia ja kahta kiukuttelevaa kypäräpäistä uhmahirviötä muutama sata metriä takas kotipihaan. Pyörät ovat muuten varastossa, ja jos joku viisaampi kertoisi miten kaksosia opetetaan ajamaan pyörillä samanaikaisesti yhden aikuisen voimin, saa luvan kertoa mullekin. Mä päätin, että reenit jatkuvat iltaisin vain toisen kanssa kerrallaan, kun toinenkin vanhempi on kotona. Voin sitten juurta jaksain selittää, miksi ne polkimet siinä pyörän sivussa sojottaa, kun kuulemma ovat vain tiellä kun pitäisi pyörää talutella.

On siis jotenkin pakonomainen tarve viihdyttää noita kahta nyt urakalla kun isi lähti takas lomien jälkeen töihin. Ostin asfalttiliidutkin, että viihtyisivät kotipihassa vähän paremmin, kun en ole jaksanut vielä urheilla hiekkalaatikkoa näkyviin. Noh, liidut kiinnostivat tasan sen verran, että niillä sotkettiin vartin verran maata ja vähän talon jatkeena olevaa muuria. Ja koska nämä pinta-alat eivät riittäneet meidän suurille taiteilijasieluille, niin piti terassi ja talon seinäkin värittää. Että se niistä liiduista, jospa nuo vuoden päästä kuulisivat oikein, mitä "EI" tarkoittaa. Mä siis todella kaivan sen hiekkalaatikon tänään esiin tuolta pressujen alta todetakseni, että mun muksut ovat kasvaneet hiekkakakkuleikeistä jo yli.

Nyt ne istuvat nojatuolissa päällekkäin. Ne mun kaksi kultamurua. Meillä on toki toinenkin nojatuoli, ja iso sohvakin, mutta päällekkäin näkyy olevan parempi. Iloinen kinastelu raikaa, kun yrittävät vielä kaiken lisäksi pysyä saman peitonkin alla. Ja ei, kumpikaan ei aio luopua paikastaan, vaikkakin olisi huomattavasti mukavampaa olla tappelematta ja istua hiljaa omissa oloissaan ja katsella lastenohjelmia. Mut siis täähän oli vaan meikäläisen näkemys, pojat ovat edelleenkin eri mieltä. Kyllä se siitä. 

Vauva naukaisi. Joo, se on oppinut myös hevosen ja kanan lisäksi kissa-äänen. Se tarkoittaa, että mä nukun vielä ihan vähän ja sitten raotan silmiä. Ja sit alkaa se hirnuminen, joka tarkoittaa, että tissit tiskiin. Ja sitten se tajuton nokkiminen meinaa että tuumasta toimeen. Sitten mä laitan kaverin uimaan, on kylvyn aika. Sitten jätkä vaipuu syvään horrokseen, jonka jälkeen voin taas keskittyä pariksi tunniksi viettämään laatuaikaa ihanien kamalien uhmaikäisten kanssa. Roger.